Valtaisaa julkista melskaamista yt-lain uudistuksesta, laihoin tuloksin
Pitkään hierottu yhteistoimintalaki (YT-laki) on vihdoin hallituksen iltalypsyjen jälkeen hyväksytty. Tupo-pöytien ulkopuolella pidetyn Suomen Yrittäjien yritys käyttää johtajansa Rauno Vanhasen suhteita veljeensä pääministeri Matti Vanhaseen ei lopultakaan tuottanut suuria tuloksia, sitäkin enemmän julkista melskaamista pienyrittäjien asialla.
Lain soveltamisala laajenee kaikkiin vähintään 30 työntekijää säännöllisesti työllistäviin työnantajiin, aatteelliset yhteisöt mukaan lukien, mutta 20-29 työntekijää työllistäviä eivät koske kaikki suunnittelu- ja tiedotusvelvoitteet. Laajennuksen on arvioitu tuovan lain piiriin noin 60 000 työntekijää ja 2800 työnantajaa.
Lain luonnetta irtisanomisia vähän hidastavana menettelytapalakina eivät palkansaajat saaneet muutettua. Lain perusteluna esitetään, että koska glodaalissa kilpailussa tarvitaan entistä enemmän työntekijöiden osaamisen hyväksikäyttöä ja luovuutta, näistä saadaan enemmän irti parantamalla työpaikan luottamusympäristöä ja avoimuutta. Siksi tarvitaan tiedotuksen lisäämistä ja yhteistyöhenkeä työpaikoille ainakin illuusiona, johon henkilöstön toivotaan uskovan.
Työpaikkojen säilyttämiseen Suomessa ei lakiesityksessä uhrattu aikaa, vaikka olisi luullut kiihtyvän työpaikkojen lopetuksen antaneen aihetta kiinnittää tähän erityistä huomiota.
Työnantajien yhteiskuntavastuuta ei siis työpaikkojen säilyttämisen ja uusien luomisen muodossa tuoda lakiesityksessä esiin. Työnantajien ja työpaikkojen pysyvyyttä voidaan ajatella kuitenkin lailla tavoiteltavan, koska toisaalta henkilöstövähennyksiä pyritään vaikeuttamaan ja uutena tarkoituksena tuodaan esille yrityksen toiminnan kehittäminen. Vaikka esitys ei asiaa mainitse, yrityksen kehittämistä tulisi arvioida vähintään ns. huolellisen työnantajan, joka pyrkii säilyttämään työpaikat ja yrityksen, mittapuulla.
henkilöstön päätösvalta ei lakiesityksellä lisäänny. Palkansaajajärjestöille uudistus antaa jonkin verran mahdollisuuksia edunvalvonnan tehostamiseen ja pönkittää niiden olemassa oloa. Lain mahdollisuuksien käyttäminen vaatii kuitenkin osaamista, jaksamista ja rohkeutta.
Ongelmana ay-liikkeelle jää, mistä sellaiset voimavarat, innokkuus, vaivannäkö sekä valvonta saadaan aikaan varsinkin pienille työpaikoille.
Yt-lakia on huononnettu poistamalla neuvottelualoitteen jälkeinen 3 päivän ilmoitusaika. Työnantajan taitavuudesta ja henkilöstöedustajien taitamattomuudesta riippuen yt-menettelyn lykkäävä vaikutus voi tällöin jäädä hyvin lyhyeksi, jos henkilöstöedustajat eivät osaa olla valppaina.
Lykkäävä vaikutus saattaa muutoinkin aiemmasta lyhentyä, koska entinen säännös, että neuvotteluja työnantajan toimenpide-ehdotusten vaihtoehdoista ei saanut aloittaa kuin aikaisintaan 7 päivän kuluttua työnantajan esittämien perusteiden ja vaikutusten käsittelyn päättymisestä, on jätetty lakiehdotuksesta pois.
Olennainen ongelma lakiin on edelleen jäänyt siinä, milloin työnantajan katsotaan täyttäneen neuvotteluissa yt-velvoitteensa riittävän asiallisesti. Huononnus on myös työnantajan maksettavaksi yt-velvoitteiden rikkomisesta langetettavan hyvityksen alentaminen enintään 20 kuukauden palkasta enintään 30 000 euron määrään. Huononnus koskee kaikkia irtisanottuja, joiden kuukausipalkka on yli 1 500 euroa.
Outo heikennys on se, että yt-menettelyssä sovitulla työsäännöllä voitaisiin poiketa työntekijän vahingoksi työsopimusten ehdoista, jos nämä eivät olisi nimenomaisia, toisin sanoen työsäännöt voittaisivat tulkinnanvaraiset työsopimusehdot. Lakiehdotus mahdollistaa poikkeamismahdollisuudet tiedottamisvelvoitteista ja entiseen tapaan liian laajat poikkeamismahdollisuudet yhteistoimintamenettelystä ns. ennalta-arvaamattomissa tilanteissa. Valtakunnalliset työmarkkinajärjestöt voivat sopimuksin poiketa varsin laajasti lain määräyksistä.
Arjo Suonperä
Ay-lakimies